Tutkimusmatka ennalta kokemattomaan

Ristiretkellä tarkoitetaan yleensä keskiaikaista uskonnollista sotaretkeä, mutta se voi olla myös mikä tahansa matka ennalta kokemattomaan. Ristiretket. fi tarjoaa tavan lähestyä historiaa korujen ja kuvasymbolien avulla.

Esi-isämme valmistivat koristeet ja käyttöesineensä luusta, joka luultavasti kuvioitiin eläinhahmoilla tai uskonnollisilla symboleilla. Varmaa tietoa ei ole. Voimme silti kuvitella, miltä esi-isiemme luukoristeet näyttivät. Kenties ne olivat ristejä ja kalliomaalauksista tuttuja aiheita.

Koruissamme käytetään suomalaisen karhun ja hirven luuta.

Karhu on aina ollut kunnioitettu, lähes pyhä eläin. Siihen suhtaudutaan pelonomaisin tuntein. Muinaiseen aikaan eläimen alkupeäistä nimeä Ohtoa ei edes uskallettu  lausua. Keksittiin karvapeitteeseen viittaava kiertoilmaisu “karhu”.

Karhu on ollut milloin säälimätön peto, milloin satujen hellyyttävä nalle. Eläimen osia on aina käytetty onnenkaluina.

Karhunluuta on vaikea saada, sillä metsämiehet eivät mielellään luovuta karhun osia. Useimmiten se haudataan metsään eräänlaisille pyhityspaikoille. Emme ole yrittäneet hälventää karhun salaperäisyyttä, päinvastoin. Kuvioaiheena on käytetty mm. noitarummusta tuttua symbolia.

Hirvenluusta valmistetut primitiivikorut ovat jäljitelmiä kalliopiirroksista. Ne ovat tarinoita muinaisten asukkaiden arjesta ja uskomuksista, elämästä ja kuolemasta. Zalavruga-aiheiset korut on kuvakokoelma Vienan Karjalan Belomorskin piirroksista, neoliittisen taiteen mestariteoksista.

Piirrokset hakattiin merenrantaan 4000 vuotta sitten ja löydettiin Uikujoen rantakiviltä vuonna 1936. Kuudenkymmenen neliömetrin alueelta paljastui yli kaksisataa piirrosta. Ääniskorut ovat jäljitelmiä Besov Nosin kalliopiirroksista. Kalliopiirroksissa kuvattuja eläimiä pidettiin ihmisen neuvonantajina matkalla Yliseen tai Aliseen.

Taikauskokorujen aiheita ovat shamanismin palvontahahmot, seidat ja kalajumalat. Pohjoisten seutujen kalastus- ja metsästyskulttuurissa antoisa saalispaikka merkattiin kivillä tai puupatsailla. Pyyntionnen säilymiseksi niille myös uhrattiin.

Tyypillisin keskiaikasymboli on risti. Keskiaikaisia ristejä Suomessa on kuitenkin vain muutama. Yksi sellainen löytyy Sastamalan Pyhän Marian Kirkosta. Pala alkuperäistä seinää on irrotettu ja sijoitettu seinälle lähelle saarnatuolia. Marianristi -koru on jäljitelmä seinäpiirroksesta. Pitsikuvioinen Olavinristi on jäljitelmä Tyrvään Pyhän Olavin kirkon päätyrististä, seitsenrististä. Kivikoristeinen Olavinristi. ”Swarovskin” kivet symboloivat uhriveriastioita.

Vesilahden kotka on valumallinne Laukon kartanon alueelta löytyneestä kolmipäisestä kotkakorusta. Riipus edustaa permiläistä muotoperinnettä. Pronssikoru lienee päätynyt Hämeeseen kaukaa Venäjältä Permin alueelta. Todennäköisesti sen on valanut nainen.